Tarinoita kuvien takana.

Viimeisimmän työssäoppimisen aikaan kuljin monella eri toimipisteellä enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Olin suorittamassa seurakunnan perhetyön työssäoppimista Karjasillan seurakunnalla, jolla on toimipisteitä mm. Kaakkurissa, Maikkulassa ja Kaukovainiolla. Suuren osan ajasta kuljin bussilla, mutta vaihtelevasti käytössäni oli myös auto: joko poikaystävän pooppeli (opel vectra), isoveljen peruna (opel rekord berlina) tai jopa lähinnä äitini käytössä oleva mersu. Tänä yhtenä päivänä olin ensin ollut aamun toimipisteellä X ja menossa vasta illaksi Kaakkuriin Pyhän Andreaan kirkolle. Minulla oli siis pari tuntia taukoa kahden eri kerhotoiminnan välissä, ja menin poikaystäväni luokse viettämään tätä taukoani. Minulla oli jostain syystä mukanani nutellaa. :D En muista kumpi nutellasodan aloitti (luultavasti minä), mutta loppujen lopuksi meillä oli molemmilla naamallamme nutellaa. Tästä jäi todisteeksi hurmaavia kuvia. Vessatausta selittyy sillä, että olimme juuri aikeissa pestä hasselpähkinälevitteet pois kasvoiltamme. o/ Epic moment. ♥

Työssäoppimisen (vko:t 45-49) jälkeen oli vielä viikko koulua ennen kuin alkoi joululoma. Opiskelen Kalajoen kristillisellä opistolla, joka sijaistee - OHO WOW - Kalajoella. :) Asun sen verran kaukana Kalajoelta, ettei pääni kestäisi joka-aamuista kulkemista, joten asun lähiopetuksen ajan viikot koulun asuntolassa, joka on koulun yhteydessä. Eli... Asun koulussa. Asuntolassa on aivan ihania ihmisiä, kuten kämppikseni Sussu♥, ensimmäistä vuottaan opiskeleva Riina ja lahjakas piirtäjä Niina. :) Silti siellä on välillä tappavan tylsää. Kalajoki ei ole kovin suuri kaupunki, eikä kylällä ole juurikaan minua kiinnostavia aktiviteetteja, paitsi Häggman-kahvila (jonne ei ole ikinä rahaa) ja kirjasto (minne ei jaksaisi kävellä). Aika asuntolassa menee tietokoneella istumiseen, takkahuoneessa sosialisoitumiseen - eli television katsomiseen - ja tupakointiin. Nämä kuvat nappasin kännykällä parkkipaikan päädyn aulassa peilin kautta. 

Viimeisen viikon perjantaina ennen joululomaa pidimme luokkamme keskeisen pikkujouluillan Kalajoen Särkillä sijaitsevassa mökissä. Teimme pitsaa, pelasimme Aliasta ja lauloimme karaokea. Tämän kuvan nappasin vessassa kännykällä. Olen likinäköinen, mutta en pahasti. Pärjään ilman silmälaseja ja piilolinssejä arkielämässä, vaikkakin huonohko näkö vaikeuttaa tiettyjä tilanteita. Kuten esimerkiksi kauas näkemistä. Loogista, eikö? :P Ajokortissani on merkintä, että ajaessa minulla on oltava silmälasit päässä, jotta en vaarantaisi liikennettä. En kyllä mielelläni ajaisikaan ilman laseja. Lisäksi pidän laseja koulussa tunneilla, jos pitää nähdä powerpoint-esityksiä tai vastaavaa. Usein napsautan lasit päähäni myös silloin kun katson televisiota tai elokuvia. Siksi pidän laseja koko ajan mukanani. Ikinä ei tiedä milloin joutuu ajamaan autoa tai katsomaan elokuvaa. ;) Aiheutuu kriisi jos lasini ovat jääneet kotiin kun lähden johonkin. Olisi helpompaa pitää laseja koko ajan, mutta en vain osaa. Jos en erityisesti jostain syystä tarvitse laseja päähäni, niin en pidä niitä. Ne tuntuvat epämukavilta jos pidän niitä liian kauan. En ole tottunut niihin, ja tökin niihin koko ajan likaisia sormenjälkiäni jos ne ovat koko ajan päässä. :) Pidän niitä kun niitä tarvitsen. Tuolloin minulla oli lasit päässä, koska lauloin karaokea: piti nähdä tekstit. 

Eräänä päivänä oloni oli söpö, ja otin kuvan. Huomaatteko, että otan paljon kuvia vessoissa? Vessoissa on yleensä hyvä valaistus, ja olen nolo peilikuvien ottaja, joten... Tämäkin menee logiikan piikkiin. :) Olen aina ollut kova liimailemaan tarroja puhelimiin ja muihin elektronisiin laitteisiin. Se ei kuulemma ole hyväksi laitteille, mutta... Mutta tarroja. ó3ò Tuon tikkukaramellitarran löysin laatikostani. Sain joskus muinoiselta kirjekaveriltani pienen arkin suloisia tarroja, ja tuo on se ainoa joka niistä oli jäljellä. Liimasin sen muitta mutkitta kännykkäni takakanteen. Tuon lintutarran päätin ansainneeni, kun muutama viikko sitten pidin pyhäkoulua Oulunsalon seurakunnan päiväkerhotiloissa. Pyhäkoulusta lapset saavat aina tarran joka kerralta, jona ovat pyhäkoulussa käyneet. Pidän silloin tällöin kotiseurakunnassani pyhäkoulua vapaaehtoistoiminnan periaatteella. En saa siitä itselleni muuta kuin ammattitaitoa harjoittavaa kokemusta ja hyvän mielen. Ja tuon lintutarran. Oranssin tähtitarran sain rakkaalta ystävältäni Meriltä. ♥

Eräänä päivänä keskustelimme poikaystävän kanssa ulkonäöstä, kauneusihanteista/kauneudesta, itsekritiikistä jne... Tuon tyylistä keskustelua sen oli pakko olla, koska jossain välissä miehekkeeltä pääsin sen tyylistä lausetta kuin "vähän niinku kaikki naiset luulee että niillä on viikset" ja näin. :) Voi naisella olla viikset, mutta usein se on niin haaleaa vaaleaa ohutta karvaa, joka ei näy ellei siihen puske kokkareista pakkelia tai paksusti tummaa luomiväriä päälle. Hetken kiistelimme leikkimielisesti siitä, onko minulla viikset vai ei. Provosoiduin ja huonon huumorini höystämänä otin myöhemmin kuvan komeista want-to-be-hogan -viiksistäni. Miettikääpä sitä, että höyläänkö tarkasti joka päivä, vai lavastinko kaiken tätä kuvaa varten. Miettikää. Miettikää tarkkaan. Ja muistakaa, ettei teillä mitään viiksiä ole. 

Olimme menossa isoisäni syntymäpäiviä juhlistamaan, ja kiskoin päälleni mekkoa ja yritin meikkailla sievästi. Laitoin hiukset pitkästä aikaa sivuponnarille ja jätin osan pitkistä hiuksista auki kehystämään kasvoja. Kampaukseni nähdessään isoveljeni kommentoi, että Kago Ai ei ole enää in, vaan totally out. Olin mielissäni. Kago Ai on ihana. :) 




Hyvää uudenvuodenodotusta. Muistakaa, ettei alkoholiin ole koskemista alaikäisenä. ;)