Joskus käymme jossain.

Hej du alla lilla ää en minä osaa ruotsia! 

Haluaisin kyllä osata, en vain saa itseäni niskasta kiinni että opiskelisin. Olisi kannattanut silloin yläasteella olla aktiivisempi opiskelija ja opetella silloin. Olin hyvin, hyvin laiska oppilas. 

Kirjoittelen tässä nyt Nikon koneella. Yleensä datailen lähinnä tabletilla, enkä osaa päivittää (ainakaan kuvallisia postauksia) sillä. Olisi mulla tietenkin läppäri, mutta olen laiska ottamaan sitä esille tuolta kaapin päältä, sitä paitsi kaikki kuvat ovat Nikon koneella. Varsinkin kun aina laitan ne sinne, enkä omalle koneelleni. Tarkoituksena olisi tosin siirtää kaikki kuvat myös minun koneelleni siltä varalta että Nikon kone sekoaa. Nyt pääsin tosiaan Nikon koneelle kun hän on saunassa. :D Hih. Tytsy torkkuunukkuutorkkuu sitterissä. 

Yllä kauniita bussipysäkkikuvia. Ajattelin vähän selostaa sitä, mitä me lähinnä tehdään tytsyn kanssa kotona olemisen lisäksi. On ihanaa, että Oulussa busseilla saa kulkea lastenrattaiden kanssa ilmaiseksi. Se on tosi, tosi ihanaa. Eihän tästä meiltä ole kamalan pitkä matka kävelläkään mihinkään, mutta tällä hetkellä mä en pysty kävelemään kuin keskustaan (jos sinnekään), enkä laisinkaan takaisin ilman että mun jalat alkaa huutaa hoosiannaa pelkästään sen takia, että suuri osa mun varpaankynsistä kasvaa/yrittää kasvaa sisäänpäin. Auts. Mun pitää hankkia paremmat kengät, koska tämänhetkiset ovat aivan liian tiukat. Jos mulla olisi hyvät kengät, niin kävelystä johtuvaa kipuakaan tuskin tulisi. Ilman kenkiä käy kipeää vain jos lyön varpaani johonkin. Mitä sitäkin sattuu aivan liian usein.

Yllä olevasta kuvasta saan aasinsillat Siskot-ryhmään, jonka kokoontumistilarakennuksen sisätiloissa tuo kuva on napsaistu. Olin menossa vaihtamaan vaippaa, enkä voinut vastustaa kokovartalopeilin kiusausta. Tytsy vain nukkui... Hyvät on unenlahjat. Olisiko isin tyttö? ;)

Siskot-ryhmä on suljettu vertaistukiryhmä nuorille äideille. "Ikäraja" taisi rajoittaa osallistujan alle 22- tai 23-vuotiaisiin, en muista kumpi on se tarkka määritys. Suljettu ryhmä tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että äitejä käytiin viime kesänä haastattelemassa, eikä ryhmään valittujen lisäksi siellä käy muita. Joskus ehkä joku viereailija kertomassa aiheesta yksi, kaksi tai kolme. Esimerkiksi perheterapeutti kävi pitämässä parisuhde-aiheisen kerran. Meitä on neljä äitiä, jotka siellä käymme. Käsittääkseni joka vuosi tulee uusi ryhmä? Meidän ryhmämme aloitti elokuussa ja viimeinen kerta on ensi keväänä joskus.

Käytännössä ryhmä on tällainen "äitikerho", jossa käyvät vain nämä tietyt, kerhoiluun sitoutuneet äidit. Poissaolosta on ilmoitettava. Ryhmää pitää terveydenhoitaja rouva X ja perhetyöntekijä rouva Y. Joka kerralla meillä on jokin aihe, josta keskustellaan ja tehdään ehkä jotain harjoituksia. Aiheina on mm. parisuhde, äitiys, imetys... Aloitamme aina kahvittelulla ja pienellä välipalalla. Yksi tapaaminen kestää pari tuntia. Siellä me siis joka viikko käymme. Tykkään ryhmästä todella paljon. Toivon kovasti, että voisimme edes joidenkin mammojen kanssa pitää yhteyttä ryhmän ulkopuolella ja tapaamisten loppumisen jälkeen.

Vanhempieni vessan valaistus on kirkas, kuten naamasta näkyy. Sen näkee naamasta, jos tykkää laamasta ja jos valaistus on kirkas. Ei, en ole Cullen. Syytän lamppuja. Tai puhelimen kameran asetuksia.
Käymme kylässä mummulassa, eli tytön mummulassa, eli minun vanhemmillani Oulunsalossa. Siellä tuntuu kuin ei olisi vauvaa ollenkaan, koska äitini on ensimmäisestä lapsenlapsestaan ihan sekaisin ja on ihan mielissään jos saa vaihtaa vaipan, pitää vauvaa sylissä, lällyttää, nukuttaa... Siellä olen vähän kuin minilomalla. Siellä olen vain yksi suuri tissipari, kun ainoa mitä pääsen tekemään on imettäminen. Siellä on mukava käydä. Joskus käymme äitini kanssa tätini, mummuni tai kummitätini luona, tai isossa kaupassa. "Iso kauppa" on lähes mikä tahansa muu kauppa paitsi meidän lähisale.

Huomenna olemme menossa äitini kanssa etsimään minulle ristiäisiin päällepuettavaa sekä talvitakkia ja kenkiä. Suunnitelmana on käydä Halpa-Hallissa, Prismassa ja ehkä Zeppeliinissä. Saa nähdä. Illaksi menemme sitten Oulunsaloon. :)

Yllä neuvolamatkalta napattu kuva. Sielläkin me käymme. Viimeisimmät neuvolakuulumiset ovat viime torstailta ja ne menevät seuraavasti:

"Hieno vauva! Kasvanut hyvin. Äiti jaksaa hyvin ja vuorovaikutus vauvan ja äidin välillä on luontevaa. Myös isä ottaa osaa lapsen hoitoon. 

Tarkkailee ympäristöä, reagoi ääniin. Jäntevyys ok. Ääntelee. Fiksoi katseella, pupillit ok. Sydämestä tasainen rytmi, keuhkot siistit. Lonkat ok. Kannattelee jo hetkittäin päätä."

Paino 5810g, pituus 57,6 cm 

(Ikä 6 viikkoa)

Nauroin tuolle "Hieno vauva!" -jutulle kamalasti. Ihan kuin kehuisi jotain vaatetta tai vastaavaa. 

"Hei, hieno auto!"

"Hieno takki!" 

"Tosi hienot korvikset!" 

"Hieno vauva!" 

Suuren osan ajasta näytän hemaisevan tylsältä.

Käymme myös välillä Merillä tai Merin kanssa jossain. Eilen kävimme kaupungilla, kun Merin oli löydettävä villatakki tai vastaava neuletakki asunsa jatkoksi sekä hypotermialta varjeltuakseen avomiehensä serkun häihin. Kiersimme perusvaateliikkeet ja kävimme Anttilassa sekä Stokmannilla. Ja hesellä. Ihanaa, en ollut pitkään aikaan saanut kunnon mättöruokaa! Harmikseni vain tajusin, että juustoateria on säälittävän pieni. :(

Suurisuu nälkäinen, suurisuu vaatii kunnon aterian!

Tästä lähtien en pihiyspuuskassani "säästä" sitä tuikitärkeää kahta euroa, jotka se vaatisi että saa kana-aterian. Sitä paitsi se kaksieuronen meni täysin hukkaan, kun Stokmannin Delistä ostin kahvin, joka maksoi sen kaksi euroa ja oli tajuttoman pahaa. Olen melko varma että se kahvi oli aamulla keitettyä (join sitä iltapäivästä). Hemmetti! :(

Lopuksi kuitenkin mielestäni superihana kuva tyttövauvasta ja (tulevasta) kummitädistä Meristä! Tässä me olemme siellä Stokkan Delissä irvistelemässä (minä irvistelin) pahalle kahville. Näillä kahdella ei ollut mitään hätää. Ihanaiset pikkunaiset. ♥♥♥

♥ootte niin kauniita.

Ei tässä sen kummempaa. Ei me paljoa paikoissa vierailla. Täälläkin käy joskus vieraita... Ja... Okei, oikeasti meidän elämä on tylsää. ;D

Puss och kram!

Äiti vs. Narkkari

Narkkari
(seuraavat on varoitusmerkkejä, jotka saattavat kieliä huumeiden käytöstä. Lähde.)

Poikkeuksellinen väsymys ja uupumus.
Vaihtoehtoisesti myös ylienergisyys ja levoton nukkuminen.
Käytös voi muuttua epäsosiaaliseksi.
Silmien punoitus, jatkuva nenän niistäminen ja yskiminen (limakalvoärsytyksen vuoksi).
Vaatteet ja hiukset voivat tuoksua imelälle, makealle savulle.
Ruoka ei maistu ja paino laskee rajusti.
Makeanhimo voi kasvaa.
Jano voi lisääntyä (suun limakalvojen kuivumisen vuoksi).
Kaveripiiri muuttuu.
Rahantarve kasvaa, kalliita tavaroita häviää/ilmestyy tilapäisesti kotiin.
Hallussa on erilaisia käyttövälineitä (piippuja, ruiskuja, lusikoita...)

Äiti

Poikkeuksellinen väsymys ja uupumus. Miksipä ei, kun herää yöllä lapsen tarpeesta riippuen jopa kahden tunnin välein imettämään, päivällä vaihdetaan vaippoja, jutskaillaan, höpötellään ja laulellaan vauvalle, yritetään siivoilla edellispäivän sotkuja (samalla kun sotketaan lisää), imetetään taas muutaman tunnin välein, hyppyytetään ja kannetaan viisikiloista muksua (samalla kun tehdään itselle jotain syötävää ettei maidotulo pääse loppumaan)...Välillä alkaa väsyttää. Varsinkin jos on kuin minä, ettei osaa päivällä nukkua kun lapsi nukkuu.

Vaihtoehtoisesti myös ylienergisyys ja levoton nukkuminen. Levotonta nukkumista ei edellisen kohdan jälkeen tarvinne selittää, mutta myös ylienergiapiikki pääsee välillä valloilleen.Johtuu varmaan siitä, kun väsymys pääsee yliväsymyksen puolelle. Itse olin kummallisen hyvällä päällä kun olin nukkunut vain 4-6 tuntia ja herännyt kuuden aikaan, kun lapsi päätti ettei halua enää nukkua. :D Sain yllättävän paljon aikaan sinä päivänä.

Käytös voi muuttua epäsosiaaliseksi. Vahingossa ja väkisin, kun ei välttämättä jaksa nähdä sitä vaivaa että lähtisi jonnekin ja kaikki kaverit ovat töissä tai koulussa, eivätkä he aina ehdi/jaksa tulla illalla käymään täällä. Lisäksi kun perhekerhot ym. vastaavat ovat aamulla. AAMULLA. Aamulla minä lösötän ja juttelen vauvalle tai nukun, kun vauvamme tykkää usein nukkua pitkään (9-10 asti). Kun siitä lähtisimme niin kerhot alkaisivat olla ohi. Menee aikaa että a) lapsi syö b) minä saan vaatteet päälle c) minä syön d) minä puen ulkovaatteet ja e) puen vauvalle ulkovaatteet. Kohdat B ja C vievät eniten aikaa lähinnä silloin, kun lapsi haluaa että hänen kanssaan nyt ehdottomasti seurustellaan ja jutellaan ja häntä katsotaan silmiin eikä missään nimessä jätetä hetkeksikään sitteriin yksin. Tai jos massu on kipeä. Silloin ollaankin olkapäällä mahdollisimman pystyssä asennossa.

Silmien punoitus, jatkuva nenän niistäminen ja yskiminen.
Nenää niistetään ja yskitään, kun kiireessä lähtemisen takia äiti ei ehtinyt pukea itseään riittävän lämpimästi ja flunssanpoikanen iski. Lapsi kyllä on villatakissa, -sukissa, -tumpuissa ja toppapukupussissa, johon puettuna lapsi on kärryjen toppapussissa siltä varalta että kahdessa tunnissa nollakeli muuttuu yhtäkkiä 30 asteen pakkasen lumimyskyksi. Toisen toppapussin saa nopeasti vetoketjulla suljettua. (Nyt kun miettii, niin pistäpä itse kaksi toppatakkia päällekäin. Tästä syystä ulompi toppapussi ei tietenkään ole kiinni.) Arvatkaa muuten mitä. Minä kuljen vieläkin äitiystakissa. o/

Vaatteet ja hiukset voivat tuoksua imelälle, makealle savulle.
Joo ei, mutta melkein. Vaatteet, hiukset, lakanat, tyynyt, sohvat ja kaikki tuoksuu imelälle ja makealle... Nimittäin maidolle. Ja maitopuklulle.

Ruoka ei maistu ja paino laskee rajusti.
Kyllä maistuu, uskokaa mua! Ei vain ehdi tai jaksa syödä mitään gourmetruokaa. Minä yritän syödä jotain nopeaa mutta silti ravitsevaa ja edes jotenkin monipuolista. Iltaisin syön hyvin, kun Niko tulee kotiin ja tekee/tehdään yhdessä ruokaa. Paino laskee kun syöminen on mitä on ja kun imettää.

Makeanhimo voi kasvaa. 
Nostan käteni ja tunnustan. Tai ainahan mun makeanhimo on ollut suurta, enkä siksi ole varma onko se kasvanut vai onko sen hillitsemisen yrittäminen vain vähentynyt. Tosi useasti syön nyt sitten makeaa ja koko ajan on munchiet. Tämä fakta saattaa vaikuttaa edellisen kohdan realistisuusarvoihin, mutta haluan uskoa että imettäminen silti kompensoi tarpeeksi tätä herkuttelua.

Jano voi lisääntyä (suun limakalvojen kuivumisen vuoksi).
Jano lisääntyy imettämisen vuoksi.

Kaveripiiri muuttuu.
Kummallista kyllä, niitä opiskeluaikaisia ystäviä ei välttämättä aina jaksa kiinnostaa kakkavaippa-, vitamiinitippa-, kärrysuojus- ja jälkivuotokokemusten vaihtaminen... Johtuen ehkä siitä että juuri kenelläkään (ainakaan minun ystäväpiirissäni) kaverilla ei vielä ole omaa kakkamasiinaa. Sekin yksi ystävä, jonka kanssa ennen juteltiin Sinkkuelämää- ja Cosmopolitan-tyylisiä juttuja, shoppailtiin ja polteltiin tuhottomasti salatupakkaa kuuntelee näitä juttuja joko säälistä tai oman vauvakuumeensa takia. Kaveripiiri muuttuu. Minun kaveripiirini muuttui seuraavasti: Pidän nuorten äitien vertaistukiryhmän naikkosia kavereinani, vaikken näekään heitä muualla kuin ryhmässä. Näen äitiä useammin kuin ennen. Näen Meriä harvemmin... ja siinä se. Ei minulla ole kavereita...?

Rahantarve kasvaa, kalliita tavaroita häviää/ilmestyy tilapäisesti kotiin.
Tilapäisyys tarkoittaa tässä tapauksessa kaikkea kuukausista vuosiin. Rattaat, pinnasänky, turvakaukalo, vauvanvaatetta, sitteriä, vaippoja (joita alkaa pikkuhiljaa kulua, um, tuhottomasti), leluja... Kaikki on kausitavaraa, eihän edellämainittuja vuosikymmeniä tarvitse, riippuen toki lapsilukutoiveista ja -suunnitelmista. Meilläkin alkaa ensimmäiset vaatteet lentää kierrätykseen. Hemmetti kun meni olemaan äitin tyttö tässä asiassa: kuuden viikon ikäinen tytteli on jo melkein kuusikiloinen...
Ja kyllä, rahantarve kasvaa, jos ei muuten niin siinä että minä joudun ostamaan a) uusia housuja b) paljon ruokaa, koska imettävä nainen syö kuin hevonen.

Hallussa on erilaisia käyttövälineitä (piippuja, ruiskuja, lusikoita...)
Ks. Edellinen kohta. Tosiaan. Ruokalappuja, harsoja, ensilusikoita, anatomisia ensitutteja, vanupuikkoja, kummalliskärkisiä kynsisaksia...


Tämä naurettavuus lähti kahdesta kuvasta, jotka otin itsestäni eräänä aamuna heräiltyäni. Näytin tosi, tosi väsyneeltä tai vaihtoehtoisesti hieman narkomaaninpoikaselta. Olisi ehkä pitänyt laittaa ensin valot päälle. Ja pestä edellisenä iltana ripsiväri pois. Ja harjata hiukset.

Järjetön, pointiton tylsä piparipostaus.

Tässä kirjoittelen yhdellä kädellä, kun tissillä on molemmista päistä rutiseva tyttö. Tai no, yläpää murisee tissille ja alapää rutisee kakkaa. Olen kiitollinen että näin-, eikä toisinpäin. :)

(Tässä välissä tapahtui ammattimainen vaipanvaihto, jonka osaan suorittaa jo pimeässä ja vaikka takaperin. Pikaisen lisäsyötön jälkeen sain myös toisen käden vapaaksi. Success.)

Tosiaan, tässä yksi päivä (mahdotonta nykyään enää sanoa oliko se eilen, toissapäivänä vai viime viikolla, olen ihan sekaisin päivissä) Meri tuli tänne loisimaan ja leipomaan. On hämärä muistikuva, että se olisi ollut maanantai. Joka tapauksessa Merillä oli vapaapäivä ja tarkoitus hänen oli tulla tänne aikaisin aamusta. Se ei tosin ihan onnistunut, koska minä olin väsynyt ja nukuin kuutin kanssa pitkään. Meri kävi kaupassa ja tuli tänne, ja heti kun hän tuli niin minä sain kädet vapaaksi pienelle siivoilulle. On se huvittavaa, kun aina kun tänne joku tulee (yleensä Meri) niin minä pääsen siivoamaan. Meri piteli kuuttia sylissä ja minä sain keittiön suhteellisen siistiksi. Sitten siinä juotiin kahvia, syötettiin kuuttia ja juoruiltiin.

Jossain välissä Meri alkoi tehdä ruokaa ja sen jälkeen piparoimme.

  

Ylhäällä pari minun piparia ja alempana Meri ja Merin piparit. Meri osti valmiin piparitaikinan ja minun pyynnöstäni tomusokeria. :) Pitihän se harjoitella piparointia ennen tositoimien joulupiparimaratonia. Haluan kyllä joulua lähempänä tehdä taikinan itse. Sitten me taas härpäköimme kummallisia asioita. Lähdimme illasta saattamaan Meriä bussipysäkille.

Pimijää.

Täällä ei sittemmin sen kummempia. Meri kävi myös tänään käymässä, muistaakseni hän kävi myös eilen ja ihana Meri on ihana. :) Huomenna lähdetään kuutin ja (minun) äidin kanssa Zeppeliiniin ja muutenkin mummulaan lällyköimään. :)

Kerta se on ensimmäinenkin.

Mitään varsinaista asiaa mulla ei ole, mutta nyt joutessani (vauva nukkuu ja itse olen laiska tekemään mitään hyödyllistä) testaan tabilla bloggaamisen. Viime kesänä tosiaan avomieheni Niko ilmoitti että mä tarvitsen tabin, eli... Jonkinoloinen asiallinen nimitys tälle taitaa olla lehtiö-PC. Tämä on siis Samsungin versio iPadista, näin selkeästi. :D Niko on nero, koska en itsekään tiennyt, että tarvitsen tällaisen. Taisin jopa ensin hieman taistella vastaan, että onhan mulla hyvä läppäri. Screw the laptop, I LOVE THIS THING. Läppäri tosiaan pölyttyy tuolla kaapin päällä...

Tässäpä tätä testaillaan. Palataan. ~

Anna mennä.

Hemmetti. En nyt ole taas pitkään aikaan kirjoittanut, enkä tiedä, minkä takia. En myöskään tiedä, mikä sai minut tässä hämärässä, vauvan unissaan ärähtelyn täyttämässä yksinäisyydessä kirjoittamaan merkinnän. Ehkä minulla vain tuli ikävä bloggailua. Se kai se on. Avomieheni Niko on jätkien kanssa saunomassa ja pelailemassa ja tänään kuukauden täyttänyt tyttäreni nukkuu sohvalla tyynystä ja viltistä rakennetussa systeemissä. Välillä kuuluu tuhahtelua tai pientä ärrimurinaa (lapseni taitaakin olla karhunpentu).

Siltä hän hieman näyttääkin.

Haluan taas alkaa kirjoitella elämästäni tänne.Paljon helpompi ja mielenkiintoisempi kai minua on täältä seurata kuin facebookista. Ensisijaisesti haluan kertoa kuulumisiani niille ystävilleni ja tutuille, jotka asuvat kauempana, ja joiden kanssa ei tule joka päivä tai edes viikottain kunnolla juteltua puhelimessa tai chattaamalla. Se on rankkaa selittää samat kuulumiset tarkasti jokaiselle erikseen, eikä minulla enää olisi aikaakaan sellaiseen, nyt kun on tuo pieni, maailman ihanin pötkylä viemässä huomiota. :)

Viimeisimmät merkinnät taitavat olla kesällä kirjoitettu, ennen juhannusta? Sellaiset kunnolliset, oikeasti kuulumisia selventävät merkinnät, siis. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, eikä minulla ole enää edes kunnon muistikuvaa kaikesta. Valokuvia olisi paljon. Olen kuitenkin laiska, enkä jaksaisi alkaa kaivaa niitä tiedostojen syövereistä ja alkaa kertoa kuluneesta loppukesästä ja syksystä. Aloitan mieluummin näin "puhtaalta pöydältä" - säilyköön silti nuo kaikki vanhat merkinnät.

Tältä näyttelen nykyään. Päällä mitä sattuu eli ne vaatteet, jotka A. Mahtuvat, B. Ovat edes jotenkuten puhtaat (eikä silläkään aina niin väliä) ja C. Joista (lähinnä paidasta) on helppo saada tissit esille. Tissien esille heittämisen helppous on tietenkin sen takia, että voin vilautella parvekkeelta viattomille kulkijoille. Ja ehkä vähän senkin takia, ettei imettämään alkaminen olisi turhaa tappelua.

Blogi saattaa mennä melkoisen vauva- ja -perhepainotteiseksi sattuneesta syystä, kun ei minulla kovin kiinteästi ole muuta elämää kuin pikkuisesta, perheestä, kodista, parisuhteesta ja ehkä vähän Meristä huolehtiminen. ;) Sosiaaliset suhteeni keskittyvät tähän pieneen (mutta hyvin, hyvin, hyvin rakkaaseen) perheeseen, tärkeään ystävääni Meriin, Siskot-ryhmään (suljettu vertaistukiryhmä nuorille äideille) ja sukulaisiin. Sukulaiset tykkäävät soitella ja käydä kyläilemässä katsomassa vauvaa. Onhan se vielä niin uusi juttu, että äidin/tädin/mummun/serkun/veljen/papan/iskän/... pikku-Memmulla on oma pikku-illinaama. :) Harmi, etteivät Nikon puolen sukulaiset paljon tule käymään tai ole vielä käyneet, kun asuvat niin kaukana. :<

Sairaalassa. Niko ja Nikon nalle, joka oli tukenani öisin.
Synnytystä käynnisteltiin tuolla osastolla. Tytsy oli siis masussa vielä.

Kaksi päivää synnytyksestä. Olin menossa katsomaan vauvaani lastenosastolle.Hissi rules.

Yritän kuitenkin kirjoittaa muustakin kuin kakkavaipoista ja neuvolakäynneistä. Itse asiassa kirjoitan oikein mielelläni juttuja, jotka liittyvät muuhunkin kuin vauva-arkeen, vaikka tämä vauva-arki onkin THE ARKI tässä huushollissa. :) Jospa tämä blogi sitten olisi harrastus, joka irrottaisi minut välillä tuttien, maitopuklun ja harsojen ihmeellisestä maailmasta. En toki tarkoita ettenkö tykkäisi harsoista ja tuteista. Pidän toki.

Jestas! Voiko tuota masua olla ikävä?! Kyllä voi. Minulla on välillä tosin ikävä tuota pikkutyttöäkin, vaikka se on vain toisessa huoneessa.

Tosiaan. Tämä merkintä on sekava, eikä pointtina ole mikään muu, kuin se että olen hengissä ja haluan jatkaa bloggailua. Kynnys kirjoittaa uusi blogimerkintä kasvoi sitä mukaa kun aikaa edellisestä postauksesta kului. Nyt olin rohkea ja kirjoitin tämän. Tästä on hyvä jatkaa, luulen. Katsotaan, miten tämä tästä lähtee. :)

Olet ihana. ♥