Takaisin kouluun.

Heoheoheo.
Tänään alkoi taas koulu pitkän, liian nopeasti kuluneen joululoman jälkeen. Sehän oli sitten mun viimeinen loma opiskelijana: jos mulla kesällä on lomaa, niin se tarkoittaa että olen työtön. :/
Yleensä olen tullut opistolle maantantai-aamuisin, mikä on tarkoittanut sitä että olen myöhästynyt ensimmäiseltä tunnilta n. 15 minuuttia. Maanantaisin ensimmäinen tunti alkaa varttia vaille kymmenen ja muina päivinä varttia vaille yhdeksän. Ihan mielekästä, joo. Tälle viikolle tein kuitenkin pitkästä aikaa poikkeuksen ja tulin asuntolaan jo eilen. Bussini oli perillä Kalajoella 21:30. Laittelin lakanat sänkyyn ja höpöttelin kämppikseni kanssa tunteroisen, ja menin katselemaan tv2:lta Michael Monroen keikkailua. :)

Höppis ja rebel-huivi.

Minä ja Meri<3

Edelleen minä ja Meri. :)

Söin maukkaan leivän ennen kuin isoveli heitti bussille.

Tänään on maanantai ja ensimmäinen kokonainen päivä opistolla ja asuntolassa. ON KAMALAN TYLSÄÄ. OTL Täällä ei ole kamalasti tekemistä, muuta kuin käydä kaupassa, rampata tupakalla/tupakkaseurana, istua koneella ja katsoa televisiota. Tietenkin voi lukea jotain ja ämpätä herkkuja naamariin. ;) Aloittanen tässä joku päivä tuon Michael Monroen elämänkerran lukemisen, kun sen kerta sain. Ostin sen siis jouluna saamallani Suomalaisen kirjakaupan lahjakortilla. Hih hih. :) Samalla lahjakortilla sain ostettua myös Hugleikurin sarjakuvakirjat Naura, pervo, naura sekä Ei tässä ole mitään vitsiä. Minulla on jo aiemmin ollut kaksi hänen aikaisemmin suomennettua sarjakuvakirjaansa Saako tälle edes nauraa? ja Onko tämä muka hauskaa? Pikaisen wikipedia-tarkistuksen jälkeen huomaan, että minulta puuttuu uusimman (Nyt on vitsit vähissä -) kirjan lisäksi 2009 suomeksi julkaistu Eikö muka naurata? -kirja. :o Hui. Hugleikurin vitsit ovat mustaa huumoria parhaimmillaan, ainakin minä olen ihan myyty herran sairaille, julmille, irvokkaille - mutta ah, niin hauskoille - kuville. Seuraavassa muutama esimerkki pikaisen googletuksen tuloksena:

(c) Hugleikur Dagsson

Otin supersuloisia kuvia minun rakkaastani nauramassa näille häiriintyneille yhden kuvan sarjakuville. Ovatko ne edes sarjakuvia? Mitä ne ovat? Joka tapauksessa, katsokaa iloista miehekettä:

Tässä postauksessa ei ole mitään punaista lankaa, logiikkaa saati sitten edes päätä tai häntää. Antanette sen anteeksi. Korvaan kaiken tämän kummallisuuden kuvaspämmäämisellä.

Minulle merkityksellisiä koruja. Sinikeltaisen hamahelmirannekorun tein ollessani Tukholmassa työssäoppimassa. Se muistuttaa unelmista. Nahkainen koru, jossa minun ja pojkvänin nimikirjaimet, ja välissä meitä playboy-pupu yhdistämässä on Kempeleen Zeppeliinistä kojumyyjältä ostettu. :) Se on ihana, ja se muistuttaa mua siitä, että minua rakastetaan kovasti, ja että minä saan rakastaa myös. Hellästi. Värikkään helmikorun on tehnyt Anni, jota minulla on kamala ikävä. :( Pitäisi nähdä joku päivä. Koru muistuttaa ystävistä ja erityisesti Annista. Minusta koru on superkaunis.

Minä ja reikäinen villapaita.

Minä, reikäinen villapaita ja ihana mies.

Lumikirsukoira.

Sunnuntai-ilta asuntolassa.

Maanantai-aamu asuntolassa huoneemme vessassa.

Näytän todella kalpealta.

Maanantai-ilta asuntolassa datatessa. Mandariinin kanssa.

Pitäkää kivaa ja olkaa ahkeria koulussa ja elämässä muutenkin, unohtamatta tietenkään rennosti ottamista. :)

Tässä noteerattavia viestejä juuri Sinulle, joka tätä luet:

mmuh.