Himottaisi.

kuva: nelly.com

Tämä ja ylempi kuva: store.iittala.com

Haluaisin tosi kovasti juuri tuon Mavalan lakan. Vaikka samanvärisiä löytyy muiltakin merkeiltä, kuten essieltä, niin sen pitää silti olla juuri tuo. Sanat ja nimet ovat minulle tärkeitä. Pistachio on ihana nimi, ja mieltymykseen vaikuttaa myös se, että pidän Arabian KoKo-sarjan Pistacia-väriä yhtenä herkullisimmista värivaihtoehdoista.

Ensin rakastuin mintunvärisiin astioihin. Olen aina pitänyt kyseisestä värisävystä. Valmistujaislahjaksi sain kaksi ovaalinmuotoista lautasta ja kaksi pientä - ihan oikeasti pientä: XS - kulhoa, Mint-väriä. Sain myös kaksi pistaasinväristä 0,35 l kahvikuppia. (Kuvissa mintunvärinen 0,5 l ja pistaasinvärinen M). Olin myös tuhma ja ostin eilen kaksi lisää noita 0,35 l pistaasikuppia. ;) Olen siis ansiokkaasti viimein päässyt astiastonkeräilyn alkuun. :D Ihania värejä olisi liikaa, mutta minttu ja pistaasi sopivat sekä mun herkuttelupersoonaan että värimieltymys-maailmaan.

Ensin ajattelin etteivät pistacia ja mint välttämättä sovi yhteen, mutta ennakkoluulottomasti kokeiltuani päätin, että "sopivat" tai eivät, niin minun mielestäni ne näyttävät kivalta! Ei ole mikään ensisijainen yhdistelmä varmaan kenenkään mielestä, mutta siitä huolimatta ja juuri siksi ne sopivat meille. ;)

Tänään olen herännyt, kokannut miehelle töihin evästä (soijarouhe-papu-chilitomaattimurskamössöä ja nuudeleita), syönyt aamupalaa/lounasta tietokoneen ääressä ja herkutellut Marianne-karkeilla sekä kahvilla. Katsoin myös eilisen Salatut Elämät katsomo.fi:stä. Olen jäänyt koukkuun. Ennen en voinut katsoa salkkareita ilman välitöntä verenpaineen nousua ja näyttelijöiden haukkumista. Syytän raskautta ja sen tuomia hormoni- ynnä muita kummallisuuksia siitä, että nykyään nautin paheellisen paljon salkkareista. :'D

Tänään voin katsoa salkkarit televisiosta! Me saimme ensin minun porukoiltani heidän vanhan ylijäämätelevisionsa ja digiboksin, joka ei-niin-yllättävää kyllä oli antenniboksi. Me siis tarvitsemme kaapeliboksin. Gahaha. Televisiolla emme siis tehneet juuri muuta kuin katsoimme leffoja, kunhan Niko värkkäsi siihen pleikkarin kiinni. :) Lähinnä Sinkkuelämää-boksin dvd:t ovat olleet suosittua kulutustavaraa meidän peliasemassamme... Mistäkö lie... :P

Ostin jopa hienoja laseja sinkkaritunnelman takaamiseksi.
Vadelmajuissi toimii hyvänä drinkkinä odottavalle. :*

Tuo taustalla näkyvä harmaa LAATIKKO vaihtui vähän lättänämpään, mustaan taulutelevisioon. Siitä ei ole kuvaa, mutta lieneekö se tarpeellinenkaan. :D Saimme myös toimivan digiboksin! Mites sitä taas tottuu siihen että voi katsoa telkkarista ohjelmia, eikä tarvitse selailla katsomo-, ruutu- ja yle areenan sivuilta mahdollista ohjelmaa tylsiin "haluan katsoa jotain aivotonta" -hetkiin. Saimme television Nikon vanhemmilta, jotka kävivät pikavisiitillä. Oli ihana nähdä heitä! Mun mielestä Nikon porukat on aivan ihania. ;__;<3 Onneksi päästään viettämään juhannusta sinne. He kun asuvat etelässä, eikä meillä kamalasti ole siellä käyntiä, kuten ei heilläkään täälläpäin. Raha ja aika ovat ongelmallisia vaikuttajia.

kuva googlesta. 

Saimme Nikon vanhemmilta myös paljon kirjoja - kuten lastenkirjoja! Yritän saada isukkimiehen lukemaan tytölleen jo nyt, lapsihan kuulee kohtuun paljon ääniä ja tunnistaa synnyttyään useita ääniä. Toki juttelemme molemmat paljon muksulle, minä laulelen paljon, ja sanon aina jotain mukavaa kun tulee monoa. Tarkoitan, että aina kun pikkuinen liikahtaa (potkaisee tai mitä lie tekeekin), niin osoitan nimenomaan hänelle jotain. Yleensä tytsy kirvoittaa minulta naurahduksen ja jotain "olet ihana, äiti rakastaa sinua" -tyylistä. On niin onnellista tuntea toisen liikkeet! Tosiaan, en ihan kaikkialla jutskaile mahalle. Lähinnä vain kotona tai esimerkiksi Merin seurassa.

Joka tapauksessa, pinossa oli paljon Nalle Puh -kirjoja, yksi (Kirsi Kunnaksen!) runo/lorukirja ja suuuuuuren suuri Satuaarre-kirja, jossa on kaikenlaisia vanhoja satuja ja tarinoita. Tosi ihania kirjoja. Noita kirjoja selaillessani iski päähäni uusi pinttymä: Haluan EHDOTTOMASTI Urhea pikku Mörkyli -kirjan meidän muksulle. Se on superihana kirja Pikku Mörkylistä, joka voittaa pelkojaan ja aa, kaikkea. Se on runomuotoon kirjoitettu, ja se on yksi suosikeistani. En tiedä olenko hankkimassa sitä enemmän itselleni kuin tytölle. :') Voisin lueskella sitä hänelle jo nyt, jospa hän oppisi pitämään siitä ja tunnistamaan sen.
Terveisiä ihanalle Sussulle, jonka ansiosta tutustuin Mörkyli-kirjaan erään lastenkirjallisuus-kurssin puitteissa. :*

Tietokoneen näytön alla on romanssi. 

Keskustassa päin.

Bisketin vessa vai Merin eteinen?

Lisää blogimerkintää seuraa, nyt kun vauhtiin pääsin. Luultavasti kuvaspämmiä. :) Luin jonkin vanhan sähköpostin, jossa kaukana asuva ystäväni pohti, että blogiani on kiva lukea, koska täältä näkee asioita, jotka muuten jäisivät peruskuulumisten vaihdossa kuulematta. Kuten esimerkiksi intoni KoKo-astiaston keräämiseen. En minä siitä kaikille mainitse kun kysytään kuulumisia. Terveisiä siis Sallillekin.<3 Ajattelin että sama se on vähän kirjoitella kuulumista, onpahan itsekin kiva lukea näitä vuosien kuluttua. Minulla on kun on tunnetusti huono muisti. :<

Hyvää kesää (tai sen odottelua) kaikille <3 :))